kaislaaa.jpg

Kun päivätyökseen ymmärtää ja kuuntelee ja kannustaa muita, ja iltatöikseen huoltaa ja huolehtii ja kuuntelee ja kannustaa niin onko se ihme, että väsyy. Ja sitten kun omalle kohdalle osuu sukellus suruun tai huoleen ja murheeseen niin huomaakin sen varsinaisen sinkkuuden kirouksen – eipä ole ketään joka silittäisi silittäjän päätä.

Onhan minulla ystäviä ja virtuaalista ymmärrystä ja silitystä. Mutta ei se ole sama asia kuin rutistus, läsnäolon hiljaisuus. Se, että joku kuuntelee itkun sanomatta, että sääliäkö kerjäät.

”Kantakaa toistenne kuormia, ja niin te täytätte Kristuksen lain.”

 (Gal.6:2 vm 1933)