kuoret.jpg

Jollei jotain mene rikki, voiko mitään uutta syntyä?

Linnunpoikanen särkee kuoren päästäkseen elämään, muuten se tuhoutuu.

Pääsiäisen symboliikassa kananmunan kivikova, kuollut kuori kätkee sisälleen salaisuuden, uuden elämän. Niin kuin hauta. Pääsiäisen ylösnousemuksen riemua ei olisi ilman haudan pimeää ja kuolemaa.

Omaa elämäänsä ei voi suunnitella valmiiksi. En voi elää pumpulissa tai kuplassa. Turvassa, jossa mitään pahaa tai ikävää ei tapahdu. Tai jos niin kuvittelee voivansa elää, se kupla puhkeaa jonain ei-niin-kauniina päivänä.

Kipu, kärsimys, epätoivo, loukkaukset, vastoinkäymiset kuuluvat ihmisen elämään, vaikka joskus voi itselleen kenties hetken uskotella, että elämä on pelkkää ruusuilla tanssahtelua. Vaikkei ruusuissa olisi piilossa piikkejä, on aivan varmaa että tanssi loppuu jonain päivänä tai ruusut lakastuvat jonain päivänä.

Mystikot puhuvat ”pimeästä yöstä”. Se on lohduttomuuden tila, jossa haluaisi vain kääntyä takaisin. Tästä pimeydestä voi kuitenkin seurata muutos.  Kun hylkää kaiken, voi pimeys muuttua täyttymykseksi. Valoksi, hengelliseksi täyttymykseksi. Vaikea tuota on käsittää. Ehken sen voi vaan kokea, ei täysin ymmärtää.

Franciscus Assisilaisen rukouksessa on ajatus, että ”kadottaessaan löytää”. Jotain samaa on kai Tommy Hellstenin viljelemässä paradoksissa  ”saat sen mistä luovut”.   Tuttu on myös kuva ihmisestä, joka on kuin särkynyt saviruukku. Palasina, sirpaleinä, murusina. Ja kuitenkin rikki menneestä voi tulla ehjä, jopa enemmän elossa oleva ihminen.

Jotain käsittämättömän lempeää särkymiseen sisältyy. Se, ettei pimeässä ole koskaan yksin. Särkynyt saa lohdutuksen. Ja luulen, että kerran rikki mennyt ihminen voi myös ymmärtää toista rikkonaista enemmän ja paremmin.


”Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme.  Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia, vainottuja mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja.”  2.Kor.4:7-9