kuononen.jpg

Koiranilma on hyvä ilma. Se on ilma kuin ilma.

Tulin juuri personal trainerini kanssa lenkiltä. Syksylle tuoksuvaa hämärää valaisi täysikuu. Polulla loikki edellä rusakko ja totesin Koiralleni, että emme me jahtaa jäniksiä. Metsäkaurista pellolla Koirani ei huomannut kun oli kirsu vielä rusakon hajua täynnä. Pimenevässä illassa tahtia askelillemme tiksuttelivat punarinnat, ojanpientareella sirisivät heinäsirkat ja männikön palokärki lauleli kimeää iltavirttään.

Ilman Koiraani minulta olisi näinä vuosina jäänyt paljon näkemättä, kokematta, kuulematta. Tai olen aistinut monta asiaa tarkemmin, päivittäin. Luontomme neljä vuodenaikaa.  Aivan kaikki säät. Sateet, helteet, rakeet ja rännät. Myrskytuulet ja tyvenet. Sää on kuulemma pukeutumiskysymys. On se myös asennekysymys. Koirani käyttää samaa turkkia kesät talvet. Koirani saa minut liikkumaan kelillä kuin kelillä. Kattona kuitenkin aina taivas, usein aurinko tai pilvipeitto ja parhaimmillaan kuu, tähdet ja revontulet.

Koirani kanssa on koluttu metsät ja polut, pellonpientareet. Hiekkatietä, asfalttia, mättäitä ja kivikoita. Rantoja ja jokivarsia. Vaarojakin. Ihan joka ikinen päivä tassutellaan nuo tutut metsäpolut, moneen moneen kertaan.

Ja mitä kaikkea on vastaan tullut. Koirankuonoja emäntineen, isäntineen. Kettuja, supikoiria, oravia, metsäkauriita, myyriä, siilejä, jäniksiä, rusakoita, kärppiä, lepakoita…sammakoita, perhosia, itikoita... On kuultu ja/tai nähty helmipöllöä, lehtopöllöä, pensassirkkalintua, palokärkeä, sepelkyyhkyä, ruisrääkkää, satakieltä, lehtokurppaa, käkeä, käpytikkaa…..niin ja kaikki ne hanhet, joutsenet, rastaat, tiaiset, punarinnat, peipot. Ties mitä.

Koirapolkujen varsilla ovat kasvaneet apilat, tuomet, kissankellot ja kakkarat, metsän puut ja sammalet. Koko luonnon kirjo ja kauneus. Maisemat ovat hoitaneet minua. Mieleni on tuulettunut, silmäni ja korvani levänneet. Tassut ovat tassutelleet, kuonot nuuhkineet.

Sanovat, että eläinhän on vain eläin. Niin kai, mutta minun eläimeni on minun Koirani.  Se kun on tärkeä ja rakas. Minun Koirani.  Minun personal trainerini ja luonto-oppaani. Minun kuuntelijani.  Olen kiitollinen Koirastani ja poluista, jotka yhdessä jaamme. Toivottavasti vielä monen monta vuodenkiertoa.

Loki the Wolfdogin ihminen sanoo sen näin: "Dogs only real fault is that their life's too short"