Hidas aamu. Uuden vuoden ensimmäinen.  Aikaa kävellä tutuilla poluilla. Lumesta ei ole tietoakaan, Keski-Euroopan talvi meilläkin. Pellon reunassa ruokailee kaksi kaurista. Metsän hiljaisuudessa kuuluu töyhtötiainen, närhi lehahtaa kuuseen.  Tätä minä haluan, kiireettömyyttä. Koko vuodeksi. Lupaan sen itselleni.

Uuden vuoden lupaukset kai yleensä kestävät pyhättömän viikon, jos sitäkään. Tipaton tammikuu toki monella koko kuun. Kun pari kuukautta ennen joulua joka lehti oli täynnä ihania jouluherkkureseptejä, karu veikkaukseni on, että tammikuun numeroissa kevennetään. Jos joulusuklaat ja muut herkut on syöty, on helppo luvata keventää. Mutta ne hieman haastavammat lupaukset, kannattaako niitä tehdä?

Olen kuullut useamman ystävän huokaavan josko tästä vuodesta tulisi helpompi ja parempi kuin menneestä. Olen lukenut vinkkejä joilla katse kääntyisi huolista ja murheista kiitollisuuteen siitä hyvästä mitä on saanut. Ihan hyvältä kuulosti niksi laittaa yöpöydälle purkki jonne tipauttaa joka päivä (tai edes joka viikko) lapun jossa on yksi asia mikä on hyvin ja josta on kiitollinen. Sitten välillä voisi kurkkia mistä onkaan kiitollinen. Pitäisiköhän kokeilla.

Huolien ja murheiden määrää on vaikea ennalta säädellä. Tietenkin turhien murehtiminen on laji erikseen. Toisin lienee niiden vastoinkäymisten ja murheiden aallokoiden laita, joille ei voi itse mitään. Vai voiko sittenkin? Voisinko itse valita asenteeni? Tai voisiko kaikki huolet jättää rukouksen varaan? Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Siis pidä meistä huolta, arjessamme. Kaikessa.

Hommasin jouluksi amarylliksen. Luulin sen kukkivan jouluna. Sitten luulin, että nuppu ei aukea ollenkaan, vaan se näytti lakastuvan. Mutta sipulilla oli oma aikataulunsa. Kukka aukesi täksi aamuksi, aivan kuin uuden vuoden kunniaksi. Uusi vuosi, uusi alku. Aivan turhaan huolehdin. Minulla oli kiire, ei kukalla. Kukka aukaisi nuppunsa juuri oikeaan aikaan.

”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” Jer. 29:11