Joskus käy niin, että olet luottanut toiseen ihmiseen ja yhtäkkiä luottamus katoaa niin kuin sitä ei koskaan olisi ollutkaan. Sille tunteelle joka avaa valheen kuilun ja pudottaa pimeään ei ole nimeä. Siinä on suru, pettymys ja viha, pelko ja häpeä, hämmennys ja epätoivo.

Ja jäljelle jää tyhjyys. Ei sanoja.

"Jumala, kun pimeys kääriytyy ympärilleni, anna minulle luottamus sinuun ja siihen, että aina ei tarvitse nähdä eikä tietää. Pimeässä riittää, että sinä tiedät, ja minä voin tietämisen sijasta aavistella ja ihmetellä. Levätä sinun salaisuutesi varassa.

Kiitos valosta. Vaikka kuinka pienestä..."

Pirjo Kantala (Rukouksen kirja)