image.jpg

HSP heijastaa usein sitä mitä ympärillään tuntee. Jos ympärillä on iloisia ihmisiä, tulen iloiseksi. Jos ympärillä on kiukkuisia ihmisiä, tulen kiukkuiseksi. Jne. Oikeastaan noin toimii lähes jokainen normaali tunteva ihminen. Mutta ehkä erityisherkkä on vielä herkempi huomaamaan tunteita, tunneilmapiiriä. Joskus reaktio on kyllä se, että väistää sen mitä on vastassa, jopa pakenee paikalta. Usein huomaan käyvän niin, että alan tuntea jotain tunnetta toisen puolesta. Jos jotakuta on kohdeltu väärin tai epäoikeudenmukaisesti alan tuntea toisen puolesta ärtymystä. Tiettyyn rajaan asti sitä kutsutaan empatiaksi. Mutta huomaan, ettei yliempaattisuudesta ole hyötyä kenellekään. Se voi jopa ärsyttää suunnattomasti toisia ja kyllähän se väsyttää itseä. Ja jos oma stressitaso nousee nousemistaan muiden takia, alkaa oma kuorma kasvaa aivan liikaa. Tätä olen opetellut tunnistamaan itsessäni, jotten uupuisi.

Aika nuoresta asti olen osannut kanavoida "liikaa" empaattisuutta erilaisten hyvien asioiden kannattamiseen ja tukemiseen. Luonnonsuojeluun, eläintensuojeluun, hyväntekeväisyyteen, ystäväperhetoimintaan. Pienistä puroista kasvaa virtoja, jokaisella mielipiteellä on väliä...vaiko omatuntoa rauhoittaakseen? Tai sitten hyvän tekeminen vaan tekee itselle hyvää. Ja erityisherkän herkkyydellä näkee yleensä sitä haurautta ja heikkoutta niissä, jotka tarvitsevat puolestapuhujia ja puolustajia. 

Miten se Pave laulaakaan...

"Pidä huolta itsestäs
ja niistä jotka kärsii
Anna almu sille
joka elääkseen sen tarvii...

Pidä huolta luonnosta
se susta huolen pitää...