Tänään annan pyyhkeeni olla saunan jälkilämmössä. Otan lämpimän pyyhkeen saunasta ja tunnustelen sen karheutta kasvoja vasten. Tunnen lämmön ja tuoksun. Ja silloin sen taas muistan. Lapsuuteni saunareissut.

Muistan miten menimme pakkasessa polkua pitkin savusaunaan mummolan pihamaan halki. Muistan savusaunan tuoksun ja hämärän. Varhaisimmissa muistikuvissa olen saunan jälkeen äidin tai isän sylissä  kiedottuna lämpimään pyyhkeeseen. Ehkä kovalla pakkasella vilttiinkin. Vähän isompana sitten juostiin nopeasti lumista polkua pitkin sisälle mummolaan. Tähtitaivaan alla.

En tiedä puhdistuiko savusaunan mustilla lauteilla. Vettä saunaan nostettiin pihan vinttikaivosta. Mieli ainakin puhdistui. Mieleeni piirtyi lämpimiä muistoja.

Saunaa tai kaivoa ei ole ollut enää vuosikymmeniin, enää ei mummolaakaan. Muistoissani pääsen tuohon saunan ja mummolani tunnelmaan yhä. Muistot ovat kalliita. Ei niitä saa rahalla ostettua. Eikä niitä kukaan voi viedä.