kuk.jpg

Elämä ei ole mustavalkoista. Vaikka joskus värit tuntuvat katoavan. Kun on niitä harmaita päiviä, jolloin tuntuu, että ihan kuin kaikki haalistuisi. Pilvinen ja sateinen sää vaikuttaa joskus mielialaankin. Vaikka eihän se pelkästä säästä minnekään heilahda, mieliala.

On olemassa ihmisiä, jotka näkevät kaikkein ankeimmissa ja epätoivoisissa päivissä valoa. Kyse on siis asenteesta. Siitä, että näkee kärpäsen kärpäsenä eikä härkäsenä. Siitä, että on kiitollinen pienistä asioista.

Jospa onkin niin, että ei olekaan vain kahta vaihtoehtoa, kahta ääripäätä. Musta tai valkoinen. Yö tai päivä. Parisuhde tai yksinäisyys. Köyhä tai rikas. Turvallisuudentunne tai pelko. Mukava tai ilkeä. Kiltti tai tuhma. Kesä tai talvi. Kun on kaikki neljä vuodenaikaa. Kun on kaikki elämän värit.

Jospa onkin niin, että olemme kaikki raakileita. Ei vielä valmiita, muttei myöskään tuhoon tuomittuja. Jospa voin luottaa siihen ikivanhaan lauluun: "Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa."