tiiraa.jpg

 ”Niin kuin linnunpoikaa,
joka kurkkii pesästään,
meitäkin nyt tuuli kutsuu lentämään.
Siivet saimme Jumalalta,
siivet sydämeen.
Lentää saamme valoon,
lentää vapauteen

Irti päästä, olet vapaa lähtemään.
Anna suuren tuulen puhaltaa!
Irti päästä, olet vapaa elämään,
vapaa palvelemaan Jumalaa.”

(Anna-Mari Kaskinen: Olet vapaa)

 

Linnut ovat oivallisia opettajia, elämän tärkeimpien asioiden muistuttajia. Aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä lähimetsässä tiksuttaa punarinta. Kuin ystävä. ”Me robinit olemme huudeilla”… Mustarastaan huilu soi, laulurastas lurittaa säestystä. Tinttiparvessa opiskellaan uutta elämää, koko puu sirisee ja tirskuu. Sepelkyyhkyt jaksavat kujertaa, yhdessä. Lehtokurppa lentää illan hämyssä kierrostaan ympäri ja ympäri. Kehää kiertäen. Palokärjen huuto halkoo ilmaa kuin nuoli, ilmankos sitä ennen pidettiin onnettomuuksien ennustajana. Hippiäinen, pienimmäinen linnuistamme, niin kaunis kuusen oksien koristeena....

En tiedä mikä on suosikkini linnuista, tai niitä on monta. Siroa tiiran lentoa jään katsomaan järvellä. Miten tuo lintu voi lentää muuttaessaan tuhansia, jopa kymmeniä tuhansia kilometrejä? Mistä se tietää lähteä ja palata? Mistä se löytää oikean suunnan? Onko se vapaa lähtemään?

Vapaus on vaikeaa. Voisin lähteä ihan minne vaan, mutta jään tähän. Voisin tehdä ihan mitä vaan, mutta olen tässä. Ehkä vapaus onkin vain tunne. Voisin jos haluaisin. Voisin jos uskaltaisin. Voisin, mutta valitsen jäädä ja valitsen olla tässä. Ehkä vapaus on juuri tuota laulun irti päästämistä. Päästää irti siitä mikä sitoo ja kahlitsee, hallitsee. Se ei ole hyvien asioiden hylkäämistä. Se ei ole vastuun pakenemista. Se ei ole itsekkyyttä. Se on itsensä rakastamista. Se on itsemyötätuntoa. Se on turhan murehtimisesta irti päästämistä. Sillä muita voi rakastaa vain jos rakastaa myös itseään.

 

”Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut!  Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?” (Matt. 6:26-27)

tiiraaaa.jpg