Erityisherkkyys. Ensimmäisenä asiana, jonka itsessäni tunnistin tästä kirjainyhdistelmästä on herkkyys. Herkkyys tuntea ja kokea vahvasti kaikki mitä ympärillä on.

Lapsuudessa minussa oli perussävynä tietynlainen arkuus uusissa tilanteissa ja vieraiden aikuisten seurassa. Menin joskus tunneiksi piiloon vieraita. Jännitin hammaslääkäriä. Pelkäsin kouluunmenoa. Itkin kun itketti. Eikä lapsuuteeni liity mitään kauheaa, ei tragedioita. Tavallinen lapsuus maalla. Muuttoja. Kesät mummolan mansikkamailla.

Ja vähän isompana, toisella kymmenellä itkin edelleen. Kun lemmikkikissa kuoli itkin kuin maailmanloppua. Kun ukki kuoli, hautajaisissa vanhat tädit kyselivät, että oliko ukki rakas kun noin itkettää. Pikkuhiljaa opin kuitenkin hipsuttelemaan varpaillani. Tarkkailemaan muiden tunnetiloja. Varsinkin lapsuuskodissa. Työelämässä.

Aikuiset eivät enää itke, ainakaan julkisesti, ainakaan muulloin kuin hautajaisissa. Tai ihan vähän häissä. Ja jos nyt pikkuisen elokuvissa. Tai hyvässä konsertissa. Kotona sitten reilummin. Tai jossain erämaassa. Metsässä. Järviinkin mahtuu kyyneleitä. Tyynyt imevät niitä hyvin.

Elämässäni oli pitkä aika, jolloin peitin ja salasin kyyneleeni, aivan lähimmiltänikin. Suoritin elämääni. Itkut itkin sitten yksin, siellä metsässä, rannalla...Avioero ei enää itkettänyt yhtään koska se oli jo surtu ja itketty kauan sitten.

Enää en ole kyyneleitäni piilotellut, kovinkaan usein. Vastaani on tullut joitakin ihmisiä, joiden kanssa on ollut lupa olla mitä on ja tuntea mitä tuntee. Ehkä minun seurassani sen toisenkin on ollut helppo itkeä. Olla aito.

Nyt kun lähdin löytöretkelle HSP-ihmemaahan, olen viikon miettinyt ja nähnyt elämästäni takautumia, tilanteita joissa HSP on kohdannut ei-niin-HSP ihmisiä. Parisuhteessa, ystäväpiirissä, sukulaisten parissa, työpaikalla, kotona ja vapaa-ajalla. Asian tiedostaminen on helpottanut oloa. En mieti kuka on toiminut oikein kuka väärin tai miten olisi pitänyt reagoida. Asioiden tunnistaminen ja tunnustaminen riittää minulle.

Jollain kierolla tavalla pidän näistä lyhenteistä: VOIKU, MUTKU, SITKU ja NYTKU. Ne herättävät. Voikun ei tullut tehtyä, voikun en silloin ymmärtänyt...Mutkun olen tämmöinen, mutkun en voi asialle mitään...Sitku oon aikuinen....sitku olen onnellisessa parisuhteessa...sitku oon eläkkeellä....sitku oon haudassa. Paras näistä kuitenkin on: nytku. Nyt kun oivalsin, ettei minussa ole mitään pielessä. Saan olla juuri niin herkkä kuin olen. Kun tunnistan itseni, voin hyvin. Voin itkeä ja nauraa, elää juuri niin erityistä elämää kuin vain voin. Nyt kun.