”Jumala, joka sanoi: "Tulkoon pimeyteen valo", valaisi itse meidän sydämemme. Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan. Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme. Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia,  vainottuja mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja.”  (2.Kor.4:6-9)

Mitäpä tuota selittämään enempää. Rukouksessa on tuo valo. Keväässä on tuo valo. Sydämeeni sitä rukoilen.