”Askeleet uupuneet/ yössä yksinäisyyden/vaienneet ovat laulut eilisen/ja huomista en vielä nää”… laulaa Exit.

Nyt ne ovat uupuneet ja siipenikin särkyivät tuulissa maan…

Muistin sen kertomuksen,  jossa kulkija katselee elämänsä  hiekkaan painuneita  jalanjälkiä. Elämän matka on kuljettu Mestarin vierellä. Vaan juuri silloin kun elämässä oli kaikkein vaikeinta kuvaan jää vain kulkijan yksinäiset askeleet hiekkaan painuneina.  Miksi?

Mestari vastaa: Koska silloin kun elämässäsi oli kaikkein vaikeinta, kannoin sinua harteillani.

En varmaan koskaan tule saamaan vastausta siihen, miksi ihminen jolle olin hyvä ja ystävällinen halusi satuttaa ja vahingoittaa minua.

”Askeleet uupuneet/ Hän on käynyt saman tien/Sirpaleet kaikki ristin luokse vien/ja alkaa voin taas uudelleen.”