Joulu.

Mainio syy muuttua martaksi tai mariaksi.

Martta hössää ja hössöttää. Huolehtii ja huolestuu. Stressaa ja väsyy. Vaikka juuri marttojen neuvo kuuluu kutakuinkin näin: ”siivoa jouluksi vain ne kaapit ja komerot joissa vietät aikaasi joulunpyhinä”.

Maria hiljentyy, istuu ja kuuntelee. Ottaa vastaan. Maria on läsnä itselleen ja muille.

Kaukaa nousevan auringon maasta meille on rantautunut Kon Mari. Tämän japanilaisen järjestelyasiantuntijan Marie Kondōn ajatus on, että järjestellessään tavaroitaan pitäisi jokaisen kysyä jokaisen esineen kohdalla ”tuottaako tämä esine minulle iloa”. Ja jos vastaus on ’ei’ niin esineestä on luovuttava. Tällä metodilla sitten myös mielen pitäisi keventyä.

En ole marittanut, siis tietoisesti harrastanut KonMaria. Pitäisi varmaan. Näitä kaikkia kotini komeroita kun en saa siivotuksi juhannukseenkaan.

Voisiko marittamalla luopua myös turhista asioista. Aikasyöpöistä. Asenteista. Tottumuksista. Turhuuksista. Kiireestä?

Tunnistan itsessäni nuo raamatun kertomuksen sisaret ja heidän tapansa suhtautua Ihmisen Poikaan. Siitä joulussa on pohjimmiltaan kyse. Hössötänkö ja touhuan liikaa – vai teenkö tarpeellisen ja rauhoitun. Annan joulun lahjan tulla lahjana, syntyä seimeen.

Tuosta oikean joulun kaipauksesta kertoo yksi suosituimmista joulun lauluista… ”Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen”.  

Hiljainen mieli kulkee jouluun hiljaa – ei juosten.