Kaukana jossain on onnellisten maa. Siellä äidit nukkuvat äitienpäivänä pitkään. Heräävät vasta kun vuoteeseen tuodaan tarjottimella kahvia ja aamiaista. Äidille lauletaan ja onnitellaan, halataan, suukotetaan ja ojennetaan itse tehdyt kortit ja lahjat. Kukat ovat ruusuja. Kerran vuodessa äiti on huomion keskipiste. Yhtenä päivänä ei pyykkiä, ei tiskiä, ei koiran sotkujen siivoamista, ei ruuanlaittoa, ei kiukuttelua - eikä huolia ja murheita. Ei unettomia öitä eikä huolien täyttämiä päiviä. Kun äiti sitten luopuu aamutakistaan ja aamutohveleistaan perhe vie äidin ulos syömään. Istutaan yhdessä hienossa ravintolassa, kellään ei ole kiire. Jutellaan ja ollaan vaan. Kaikilla kasvoilla on hymy. Onnellisten maassa.

Minä katselen somen äitienpäiväpäivityksiä. Kukkia, lahjoja...kiitoksia. Puoliso vie äidin syömään, ojentaa lahjan arvostuksena arjen pyörittämisestä. Lastensa äidille. Sen pituinen se.