On kaksi paikkaa, joissa on helppo hengittää. Vain olla. Ottaa vastaan Luojan lempeää huolenpitoa. Kirkossa ja veden äärellä. Tai no oikeastaan kolme. Metsässäkin on hyvä olla. Jumalan hoidossa. Kevään valossa ja vehreydessä. Lintujen laulussa.

Kevään hento vihreys on niin kirkasta, että melkein silmiin koskee katsella. Veden äärellä on jo suljettava silmät. Niin kuin kirkossa rukouksen hiljaisuuteen. Levoton mieli rauhoittuu.

Psalmi 121. Herra on varjelijasi. Matkalaulu.

Minä kohotan katseeni vuoria kohti.
Mistä saisin avun?
Minä saan avun Herralta, häneltä, joka on luonut taivaan ja maan.

Herra ei anna sinun jalkasi horjua,
väsymättä hän varjelee.
Ei hän väsy, ei hän nuku,
hän on Israelin turva.
Hän on suojaava varjo, hän on vartijasi,
hän ei väisty viereltäsi.
Päivällä ei aurinko vahingoita sinua
eikä kuunvalo yöllä.
Herra varjelee sinut kaikelta pahalta,
hän suojelee koko elämäsi.
Herra varjelee kaikki sinun askeleesi, sinun lähtösi ja tulosi nyt ja aina.